45-vuotisjuhliin tehtiin tämä syksyinen kakku. Lehdet on tehty keltaisesta ja oranssista marsipaanista ja lisää väriä on saatu suihkuttamalla air brushilla punaista ja kuparia. Sisällä on mehevä suklaakakkupohja mascarpone-kermamoussella ja kirsikkahillolla.
Korkokenkien luominen koristemassasta vaatii pientä harjoittelua, mutta on todella mukavaa. Muoteista on apua, mutta jos haluaa vähänkään yksilöllisempiä luomuksia, on kaavoitettava osat itse.
Pääsin taas kenkämuotoilijaksi, kun korkkareita ja matkustelua rakastava lady tilasi synttärikakkuihinsa kolmet kengät juhlien teemaväreissä.
Kuten monet jo tietävät alkoi kakkuihin hurahtamiseni macaroneista. Näin lehdessä ohjeen (jonka kuvissa macaronit olivat kylläkin epäonnistuneet!) ja päätin kokeilla. Moukan tuurilla ensimmäiset kutakuinkin onnistuivat ja ihmettelin, että mikä tässä muka on niin vaikeaa. Seuraavat eivät sitten onnistuneetkaan, eikä seuraavat, eikä… Piti siis selvittää missä mättää.
Puolen vuoden harjoittelun jälkeen alkoi vihdoin onnistua. Ratkaiseva ainesosa löytyi netistä (löytyy googlaamalla not so humble macarons…) eli valkuaisjauhe. Olin myös onnistunut selvittämään oikean hetken lopettaa marenkivaahdon vatkaaminen, kuivatusajan ennen uuniin laittoa, paistoalustan, uunin lämpötilan ja paistoajan.
Macaronohjeita ovat kakkublogit pullollaan, mutta tässä kaiken vakuudeksi vielä minun tapani valmistaa niitä. Ensinnäkin tärkeää on vanhentaa valkuaiset, eli erotella ne keltuaisista ja laittaa ne 2-7 päiväksi lasipurkkiin ja purkki jääkaappiin. Ennen leipomista ota purkki huoneen lämpötilaan vähintään tuntia ennen. Parhaaksi paistoalustaksi on osoittautunut kestoleivinpaperi, koska siitä macaronit irtoavat helpoiten. Silikoniseen macaronalustaan minun macaronini jäävät kiinni, mutta macaronalustan avulla olen hieronut valmiit ympyrät kestoleivinpaperiin (macaronalusta leivinpaperin alle ja voimakkaasti hieromalla saa kuviot ilmestymään leivinpaperiin).
Macaronkuoret (n. 48 macaronleivokseen)
5 g valkuaisjauhetta (saa ainakin nettikaupoista)
28 g erittäin hienoa sokeria
225 g tomusokeria
125 g mantelijauhoa
100 g vanhennettuja valkuaisia
pasta- tai tomuväriä
Siivilöi mantelijauho ja tomusokeri ja sekoita ne keskenään huolellisesti, apuna voi käyttää monitoimikonetta. Sekoita keskenään valkuaisjauhe ja sokeri. Aloita valkuaisten vatkaaminen sähkövatkaimella ja lisää vähitellen valkuaisjauhe-sokeriseosta. Lopeta vatkaaminen, kun vispilään muodostuu teräviä ”hippuja” (kuten tippukiviluolissa). Tämä tapahtuu melko nopeasti, joten ole tarkkana! Jos lisäät elintarvikeväriä, tee se tässä vaiheessa. Jos haluat voimakkaamman värin kannattaa väriä laittaa melko runsaasti, koska uunissa väri vaalenee. Kääntele silikonilastalla joukkoon n. viidesosa manteli-tomusokeriseoksesta ja lisää seosta vähitellen. Kääntele taikinaa lastalla niin kauan, että massa on kiiltävää ja pinnalle tiputettu massa häviää puolessa minuutissa. Silloin massan koostumus on sopivaa pursotusta varten.
Taikinan pursotan pursotinpussista 8 mm:n pyöreällä tyllalla leivinpaperin ympyröihin (yhdelle pellille mahtuu 6 x 8 eli 48 ympyrää) kahden euron kolikon kokoisiksi keoksi, josta niiden on tarkoitus levitä. Tämä resepti riittää kahteen pellilliseen. Pursotan ensin yhden pellillisen ja 14 minuutin kuluttua toisen. Ilmakuplat saa pois tipauttamalla pellin pöydälle muutaman kerran tai koputtelemalla voimakkaasti pellin alapintaan. Ennen uuniin laittoa macaronien pinnan on annettava kuivahtaa n.30 minuuttia, jolloin pintaan muodostuu kalvo. Minun uunissani sopiva lämpötila on 150 astetta ja paistoaika 14 minuuttia. 7 minuutin kohdalla pelti kannattaa kääntää toisin päin tasaisen paistotuloksen saamiseksi. Anna macaronien jäähtyä pellillä.
Macaronien täyte ei voi olla kovin kosteaa, koska sillon kuorista tulee liian pehmeitä. Paras täyte on minun mielestäni suklaapohjainen, joko tummasta tai vaaleasta suklaasta. Makuvivahteita saa lisäämällä suklaamassan joukkoon esimerkiksi jauhettua pistaasia, marmeladia, marjoja, hedelmäsosetta tai lähes mitä vaan.
Suklaatäyte (kirjasta Pariisilainen macaron-leivos, Kaisla)
1 dl kermaa
125 g tummaa suklaata
25 g voita
Kuumenna kerma kattilassa ja lisää suklaa pienissä erissä, kunnes kaikki on sulanut. Lisää lopuksi voi ja anna jäähtyä.
Valkosuklaatäyte
125 g valkosuklaata
0,8 dl kermaa
40 g voita
Valmista kuten edellä, mutta jäähdytä seos kylmäksi (jääkaapissa n. 30 minuuttia) ja vatkaa se vaahdoksi.
Valitse macaronkuorista samankokoiset parit, pursota toiselle täytettä ja paina toinen puolisko päälle. Laita jääkaappiin yön yli. Valmiita macaroneja voi myös pakastaa.
Lähipiirissä on saatu yllättäen ja onnekkaasti myytyä 50 vuotta sitten rakennettu saarimökki. Se on ollut aikoinaan mökin rakenta
neelle perheelle tärkeä ja rakas paikka, mutta perikunnalle jäätyään mahdollisuudet ja innostus sen ylläpitämiseen olivat vähitellen hiipuneet. Niinpä perikuntalaiset olivat hyvin helpottuneita ostajan löydyttyä.
Tapahtuman kunniaksi pidettiin pienet juhlat ja minä halusin tehdä juhliin kakun, johon maalaisin mökin kuvan. Aika rohkeaa, koska en ollut ennen maalannut kakkuun kokonaista kuvaa, mutta sitä piti päästä kokeilemaan.
Niinpä kaulitsin kakkupohjan koko
isen sokerimassalevyn ja annoin sen kuivua. Valokuvan perusteella
hahmottelin ensin mökin ja maastoa. Väreinä käytin pastavärejä votkalla laimennettuna. Mainittakoon selvennykseksi, että alkoholi haihtuu nopeasti ja levyn pintaan jää vain väri.
Saadakseni lisää elävyyttä ja tekstuuria tein marsipaanista ja koristemassasta mm. koivun, rantakivet ja pensaita.
Lopputulos oli ihan hauska ja kyllä se mökiksi tunnistettiin. Sisällä oli tavallinen sokerikakkupohja kuningatarmoussella.
Pääsin kakkukoristekurssin vetämisen makuun psykologien liikunta- ja virkistyspäivillä, jotka pidettiin tänä vuonna Kuopiossa. Syntyi hienoja ruusuja ja pikkukukkia, vaikka aikaa oli vain pari tuntia. Kurssilaiset olivat niin innokkaita, että vetäjänä oleminen oli huikean hieno kokemus, kiitos vaan kaikille!
Whoopies-kirja (Gummerus 2012) on odotellut kirjahyllyssäni ainakin vuoden ja vasta nyt kesäloman vedellessä viimeisiään ehdin tutustua tähän herkkuun.
Kirjan mukaan whoopie pie on pyöreä, käsin syötävä kerrospikkuleipä, jonka välissä on pehmeä täyte. Se on kotoisin USA:n itärannikolta. Perinteisimmässä versiossa pikkuleivät ovat tummia ja välissä on kermaista vaahtokarkkitäytettä.. Klassisia makuja ovat myös vanilja, kurpitsa, suklaahiput ja piparkakku, mutta makuja ja täytteitä voi keksiä mielin määrin.
Heti alkuun täytyy sanoa, että whoopien koko pääsi yllättämään. Mielikuva taisi olla macaronin kokoisesta suupalasta, mutta näistä tulikin kämmenen kokoisia, joten kyse on todellakin leivoksista eikä pikkuleivistä! Toisekseen nämä ovat sata kertaa helpompia tehdä kuin macaronit.
Valitsin kokeiluun vaalean sitruunawhoopien ja suklaa-limettiwhoopien. Viimeksi mainitut olisi pitänyt vielä kastaa puoliksi maitosuklaaseen, mutta laiskuuttani jätin se vaiheen pois. Pohjista tuli pehmeitä ja meheviä ja täytteet olivat voi-tuorejuusto-tomusokeripohjaisia kreemejä. Näillä kahdella pohjalla selviäisi jo aika pitkälle, koska täytteiden koostumusta ja makuja olisi helppo vaihdella.
Molemmat versiot maistuivat oikein mukavilta, ei siinä mitään. Ainut huono puoli oli koko – yhdestäkin tulee helposti ähky. Seuraavalla kerralla taidan tehdä hieman pienempiä, mikä ei varmaankaan ole kiellettyä.
 | kirsinkakut artikkeliin Tossukakku poikavauvalle |
 | Kakkumonsteri artikkeliin Tossukakku poikavauvalle |
| kirsinkakut artikkeliin Art deco -kakkuja |
 | Jenni artikkeliin Art deco -kakkuja |
| kirsinkakut artikkeliin Vihreää ja vaaleanpunaista… |
Viimeisimmät kommentit