Kummityttöni Venla pääsi tänään ripille ja kummitäti tietenkin lupasi hänelle kakun. Venlan toiveena oli vaaleanpunainen sokerimassakuorrutus, jotain kukkia päälle, pitsiä ja sisälle suklaata ja mansikkaa. Jotta saisin lisää harjoitusta kerroskakkujen tekemiseen, ehdotin tällaista kaksikerroksista luomusta. Venlan kotipiha on kahden sukupolven voimin rakkaudella vaalittu kukkaistarha, josta nappasin idean pioneista kakun koristeeksi.

Pitsien valmistuminen veikin lähes yhden päivän, kun Englannista tilaamani pitsimuotti ei saapunutkaan ja jouduin käyttämään entisiä. Käytin ensimmäistä kertaa Claire Bowmanin valmista pitsimassaa, joka kuivatetaan uunissa. Aiemmin käyttämääni veteen sekoitettavaan jauheeseen en ole ollut tyytyväinen, mutta tämä Clairen keksintö levittäytyi helposti muotille. Kun vielä keksin kuivattaa toisen kerroksen jo kuivuneen päälle ja säätää uunin lämpötilan ja kuivatusajan sopivaksi, niin johan alkoi onnistua.

Kerroskakun tekeminen sinänsä ei ole mikään helppo juttu. Ainakaan jos haluaa täydellisen vaakasuorat ja pystysuorat reunat – miten se voi ollakin niin hankalaa! Taidan ensi kerralla tehdä suosiolla topsy turvy – eli heikunkeikunkakun, siinä kun ei tarvitse olla niin tarkka.

Mutta rippijuhlissa oli ihanaa. Konfirmaatiokirkko on aina herkkä kokemus ja sain olla myös alttarilla Venlaa siunaamassa. Päivä oli aurinkoinen ja helteinen – ja kakkukin oli säilynyt kuljetuksessa ehjänä ja maistui vieraille. Olisiko siis voinut olla mukavampi sunnuntaipäivä?

Jessen rippijuhliin toivottiin suorakulmion muotoista kermakakkua vihreillä ruusuilla, ristillä ja raamatulla. Pohja on tehty neljästä kääretorttulevystä ja täytteenä on vadelmamoussea suklaarouheella.

Juhliin tehtiin myös limejuustokakku.